20.1.2015

Albert Camus: Rutto

"Hän tiesi, mitä riemuissaan remuava väkijoukko ei tiennyt ja mistä se, joka tahtoi, sai lukea kirjoista: ruttobasilli ei kuole eikä häviä milloinkaan..."


Vihdoinkin päästään itse asiaan, kun ensimmäinen blogiin tuleva kirja on saatu päätökseen. Päällimmäisenä tunteena oli helpotus, sillä valehtelematta mietin kirjaa lukiessani vähän väliä, että milloin tämä oikein loppuu, joten viimeisen sivun myötä sain vihdoin huokaista helpotuksesta. Tätä ei kuitenkaan missään nimessä nimessä pidä tulkita väärin, koska eihän kirja ollut huono lainkaan, ei vain oikein minun tyyliseni ja siinä kaikki. En ole kovin suuri vanhahtavan ja pitkien (välillä punaisen langan kadottavien) tekstien ystävä.

Albert Camus on ennestään nimenä tuttu, mutta yhtäkään hänen kirjaansa en ole aiemmin lukenut. Camusin toinen teos Sivullinen muistuu mieleen lukion äidinkielen oppitunneilta, joten kun tämä Rutto osui kirjastossa käydessäni sattumalta silmiini, päätin sen oitis lainata, koska takakansiteksti vaikutti sen verran mielenkiintoiselta ja kansikuvakin herätti hyvällä tavalla huomiota.

Kirjan keskiöön asettuu Oranin kaupunki 1940-luvulla. Sen köyhyyteen ja kurjuuteen, jonka katuja asuttavat tohtori Rieux, lehtimies Rambert, itsemurhakandidaatti Cottard, kirjailijan urasta haaveileva Grand, sivustalla teräviä huomioita tekevä Tarrou sekä joukko muita sivuhenkilöitä. 

Kaupunkilaisten elämä muuttuu peruuttamattomasti, kun rotat valtaavat kaupungin kadut ja levittävät ympärilleen kirppuja, jotka puolestaan tartuttavat ihmiset kuolemaan johtavaan ruttotautiin. Pian kaupunki täytyy eristää ulkomaailmasta, ihmiset teljetään muurien sisäpuolelle eikä kukaan pääse ulos ennen kuin rutto on saatu kukistettua.

"Noihin aikoihin, elokuun puolivälissä, rutto oli tosiasiassa kietonut verkkoonsa kaiken. Ei ollut enää yksilöllisiä kohtaloita, olimme kaikki samaa joukkoa, jonka teot ja tunteet sääteli rutto. Väkevimpänä hallitsi meitä eristyneisyyden, maanpakolaisuuden tunne sekä sen ruokkima pelko ja kapinahenki."

Kirja kuvaa tapahtumia ruton hallitsemassa kaupungissa ja sen ihmisiä, jotka kaipaavat ulkopuolelle jääneitä rakkaitaan. Kuolinlukujen kasvaessa tilanne ei näytä ollenkaan hyvältä, mutta kuitenkin samaan aikaan rutto yhdistää ihmisiä ja tekee heistä entistä läheisempiä toisilleen ja auttaa ymmärtämään solidaarisuuden merkityksen.

Loppujen lopuksi kirjassa ei ollut mitään niin sanottua huippuhetkeä tai kohtaa, missä olisi voinut jännityksestä pidätellä henkeä odottaen mitä tuleman pitää, vaan suurimman osan ajasta tiesi, miten tarina tulee etenemään ja miten kaikki lopulta päättyy. Yllätyksiä ei siis luvassa, mutta kohtuuhyvä lukukokemus kuitenkin.

★ ★ ½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti