Yleensä en lue lainkaan tietokirjoja, eli kirjoja, joissa ei ole juonta eikä päähenkilöitä. Kuitenkin tätä teosta olin useamman kerran kirjakaupassa selaillut, miettien jopa kirjastosta varaamista, kunnes eräällä kirpparikierroksella sen yllätyksekseni hyllystä bongasin. Hahaa, eikä edes parin euron hinta ollut paha, joten mukanani sen tottakai kotiutin ja malttamattomana ryhdyin lukemaan.
Terveellinen ruokavalio on aina kiinnostanut minua jopa äärimmäisyyksiin asti. Aikoinaan luulin noudattavani terveellistä ruokavaliota silloin, kun söin mahdollisimman vähäkalorista ravintoa karsien kaiken "turhan" pois, jolloin loppujen lopuksi en elänyt muulla kuin tomaatilla, kurkulla ja porkkanalla. Sairastuin syömishäiriöön ja se olikin seuralaiseni noin kahden vuoden ajan. Lopulta jouduin (pääsin?) hoidon piiriin ja vähitellen ruokamäärien kasvaessa ja painon noustessa aivosumukin alkoi hälventyä ja järki pelata. Sen jälkeen meni vielä pitkä aika ennen kuin voin sanoa olleeni kuivilla. Itse asiassa vieläkin keikun ihan niillä rajoilla: silloin tällöin anoreksia-mörkö kuiskuttelee salaisuuksiaan käskien karsimaan ruokia, mutta onneksi osaan olla välittämättä ja annan sen olla. Syömishäiriö toi mukanaan niin paljon pahaa ja ikäviä asioita, jotka vaivaavat vielä tänä päivänäkin fyysisin oirein, etten enää ikinä anna itseni sille puolen luiskahtaa.
Näistä menneisyyden mietteistä päästäänkin tähän kirjaan: vehnättömään ruokavalioon. Nykyään olen sitä mieltä, että jollei mikään tietty ruoka-aine aiheuta terveydellisiä ongelmia, sen käyttöä ei tarvitse karsia vain erilaisten muotidieettien ollessa pinnalla ja niin käskiessä. Kaikkea kohtuudella vastaa eniten ajatuksiani ja siihen myös nykyisessä ruokavaliossani pyrin. Nimittäin tiedän, että elimistö tarvitsee oikeanlaista ravintoa toimiakseen moitteettomasti ja pyrinkin syömään sen mukaisesti, kuunnellen kehoani mitä se milloinkin kertoo tarvitsensa. Sopivasti proteiineja, paljon hyviä rasvoja ja kohtuudella hiilihydraatteja.
Kuitenkin olen William Davisin kanssa monissa asioissa yhtä mieltä. Vehnäleipä, munkit ja muu pullamössö ei tee kenellekään hyvää. Itse en syö juuri lainkaan leipää (jos syön, silloinkin hiivatonta ruisleipää) tai muutakaan ravintoköyhää "ravintoa", koska se ei yksinkertaisesti sovi minulle ja saa vain aikaan ahmimiskohtauksen. Suosin vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska olen todennut sen parhaimmaksi.
Seuraava katkella kuvastaa erinomaisesti jotakin, jonka olen itsekin niin monen monta kertaa todennut paikkaansa pitäväksi:
"Vehnästä luopumiseen liittyy eräs ihmeellinen piirre: kun tämä ruokahalua stimuloiva ja riippuvuutta aiheuttava ruoka-aine jää ruokavaliosta pois, suhtautuminen ruokaan muuttuu. Syöt pitääkseni yllä fysiologisia toimintoja, et sen vuoksi, että jokin ruoka-aine herättää hirveän mielihalun syödä ja saa syömään koko ajan lisää."
Kyllä, mitä enemmän syö, sitä enemmän haluaa.
Eroon vehnästä oli juuri sellainen kirja kuin sen kuvittelinkin olevan. Ainakaan minulle se ei tuonut mitään uutta ja ihmeellistä tietoa, koska vuosien saatossa olen kahlannut niin monia ja monia ravinto-oppaita läpi, etten enää pysy itsekään laskuissa. Mielestäni kirja sopii ennen kaikkea luettavaksi ihmiselle, joka ei vielä tiedä aiheesta paljoakaan, mutta on kuitenkin kiinnostunut muuttamaan vanhoja käsityksiään etsien tilalle uusia vaihtoehtoja. Kirja on itseään toistava, samoja asioita jankataan kerta toisensa perään rautalangasta vääntäen, joten varmasti vähemmän aiheesta tietävä pysyy kärryillä missä milloinkin mennään.
Kirjassa oli paljon myös tylsää, tieteellistä faktaa. Ehkä jopa liikaa, mutta kuitenkin tarpeellisesti, koska onhan kyseessä tietokirja. Häpeäkseni myönnän, että hypin aika monia sivuja ohi ainoastaan nopeasti silmäillen, koska en yksinkertaisesti jaksanut keskittyä lukemaan vehnän historiasta, geenimuuntelusta tai sivutolkulla asiaa kolesterolista.
""Syö enemmän terveellisiä täysviljoja" -ohje kuuluu niihin virheellisiin tavitsemusoppeihin, jotka ovat hämmentäneet, johtaneet harhaan ja lihottaneet länsimaisia ihmisiä. Se kuuluu samaan sarjaan kuin ohje korvata tyydyttyneet rasvat hydrogenoidulla ja monityydyttymättömillä rasvoilla, voi margariinilla ja sakkaroosi korkeafruktoosisella maissisiirapilla. Nämä neuvot joutavat romukoppaan."
Eroon vehnästä ei tulevaisuudessakaan tule vaikuttamaan ruokavalintoihini, vaikka se antoikin vahvistusta entisille mielipiteilleni ja niissä aion vastaisuudessakin pysyä. Toisaalta jäin miettimään, että koska kirja on kirjoitettu amerikkalaisen miehen näkökulmasta erilaisella kulttuuritaustalla, miten hyvin se voi siinä tapauksessa vastata suomalaista ravinto-oppia, koska kaikilta osin se ei ole verrattavissa suomalaisten syömistapoihin. Kirjassa tosin tehtiin myös vertailuja Suomen tilanteeseen, siitä plussaa, mutta muuten tilastot ja tapauskohtaiset esimerkit perustuivat yhdysvaltalaisiin tutkimuksiin.
Joten jos pitää kirjaa lukiessa oman järjen mukana ja osaa kyseenalaistaa, ei ota liian vakavasti ja pilkuntarkasti Davisin jyrkkiä mielipiteitä, niin kirjan voi lukea hyvillä mielin kiinnostavana tietoiskuna.
★ ★ ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti