15.2.2015

Chinua Achebe: Kaikki hajoaa


Kaikki hajoaa kertoo afrikkalaisesta heimosta Nigerian niemimaalla 1800-luvun loppupuolella. Kirjan keskiössä pyörii Okonkwo-niminen ylpeä ja voimakastahtoinen mies, jonka luenteenpiirteet herättävät pikemminkin inhoa kuin myötätuntoa. Okonkwolla on useampi vaimo ja liuta lapsia kuten tuohon aikaan suurmiehillä kuuluukin olla. Okonkwo ei kaihda väkivaltaa eikä heikkoudelle riitä ymmärrystä. Elämä on työntekoa varten eikä laiskureita siedetä.

Kirjan nimi viittaa imperialismiin ja siihen, kuinka valkoisen väestön saavuttua alueelle heimon yhteisö alkaa vähitelllen hajota. Lähestyssaarnaajien levittäessä kristinuskoa vanhat uskomukset, jumalat ja taruolennot menettävät merkitystään osan afrikkalaisista kääntyessä kristinuskon puoleen. Okonkwo ei kuitenkaan ole kuten muut. Hän ei aio väistyä eikä alistua valkoisen miehen tahtoon vaan kaikessa hiljaisuudessa jatkaa omaa kiivasta taistoaan.

"Umuofiassa oli paljon miehiä ja naisia, jotka eivät suhtautuneet uuteen hallintoon yhtä jyrkästi kuin Okonkwo. Valkoinen mies oli totisesti tuonut tullessaan mielipuolisen uskonnon mutta perustanut myös kauppa-aseman. Ja nyt ensimmäisen kerran palmuöljystä ja koprasta sai hyvän hinnan ja Umuofiaan virtasi paljon rahaa. Ja uudesta uskonnostakin alettiin yhä enemmän ajatella, että siinä saattoi lopulta olla jotain, että sen häkellyttävässä hulluudessa piili sittenkin jonkinlaista mielekkyyttä."

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanottakoon kirjan juonesta eräs olennainen seikka. Itse näes luulin ennen kirjaan tarttumista, että pääpaino olisi ollut siirtomaavallan ja klaaniyhteisön yhteentörmäyksessä ja sen tuomissa konflikteissa, mutta ehei, tämä olettamus oli täysin väärä. Valkoisen väestön saapuminen heimoyhteisöön tapahtui vasta kirjan loppumetreillä eikä siihen paneuduttu sellaisella intensiviteetillä kuin etukäteen kuvittelin. Suurin osa kirjasta on kertomusta Ukonkwon elämästä, nuoruudesta ja aikuisuudesta, kun vasta kirjan loppupuolella alkaa niin sanotusti tapahtumaan asioita juonen tiivistyessä. Huippuhetket jäivät tosin kokonaan uupumaan, kun kirja keskittyi ikään kuin vain ulkopuolisen katselijan roolista kertomaan, miten asiat tapahtuivat, eikä henkilöille annettu omaa vuoroa paljastaa niitä syvimpiä tunteita ja ajatuksia. Okonkwo jätettiin etäiseksi ja viileäksi hahmoksi, johon yhteyden luominen ja samaistuminen tuntuivat mahdottomilta.

Lukukokemus ei ollut niin mullistava kuin kuvittelin. Ei minun tyyliseni ollenkaan, vaikka aihe kiinnostaakin, mutta kun juonen kerronta ei nappaa niin ei sitten millään.  Oman vaikeutensa tuottivat myös henkilöiden nimet, jotka olivat kaikki erikoisia ja vaikeasti muistettavia. Vai miltä kuulostaa Ekwefi, Nwoye, Obierika, Chielo, Okagbue, Akueke tai Uchendu? Niinpä.

Sivut: 236
Basam Books, 2014
Suomentaja: Heikki Salojärvi
Alkuteos: Things Fall Apart, 1958

★ ★ ½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti