Useimmiten kirjan nimi antaa vinkkejä juonesta samalla myös vaikuttaen liiankin voimaakkaasti siihen viitsinkö teokseen alun perin tarttuakaan. Näin myös tällä kertaa. Vuorossa oleva Carol Shieldsin romaani Pikkuseikkoja keskittyy nimensä veroisesti juuri niihin arjen pikkuseikkoihin, normaalin perhe-elämän ja parisuhteen kiemuroihin. Mitään erikoista tässä kirjassa ei tosiaankaan tapahdu. Puoleen väliin asti jaksoin odottaa, että milloin juoni lähtisi kunnolla liikkeelle ja jotain edes tapahtuisi, mutta kun mitään ei tapahtunut odotuksistani huolimatta, niin siinä vaiheessa täytyi antaa olla ja tyytyä siihen vähään mitä sai. Ehkä se oikeastaan olikin romaanin paras puoli. Erinomainen saavutus keltä tahansa kirjailijalta, että osaa jauhaa sivukaupalla asiaa ei-mistään.
Seuraavaksi lainaus kirjan viimeiseltä sivulta, jossa päähenkilön ajatukset tiivistävät koko kirjan perusajatuksen muutamaan virkkeeseen:
"Minä tarkkailen. Oma elämäni ei tule koskaan riittämään minulle. Se on syntymävika, minun ainoa, ainoa sairauteni muuten onnekkaassa elämässäni. Olen tarkkailija, sivullinen, pidän siitä tai en, ja olen täysin pääsemättömissä asiantilaan liittyvistä riskeistä. Ja palkinnoista."
Judith Gill on kanadalainen perheenäiti, joka työkseen kirjoittaa elämäkertoja historiallisista henkilöistä. Työnsä luonteen vuoksi Judith on tottunut kaivelemaan asioita eikä täten voi sietää epätietoisuutta millään elämänsä osa-alueella vaan haluaa aina olla tietoinen kaikesta mitä hänen ympärillään tapahtuu. Salaisuuksia Judith ei voi sietää, joten nenänsä tämä nainen osaa taitavasti tunkea jokaisen asioihin tiedonjanonsa tyydyttääkseen. Kirjoittamisen ohella Judithin päivät koostuvat illalliskutsuilla käymisestä ja ystävien tapaamisesta, mutta yhtä suuri osa kirjasta menee myös menneiden muisteluun ja kaikenlaiseen jossitteluun ja spekulointiin.
Mielenkiintoista antia kirjassa ovat Judithin perheenjäsenet (jotka muuten eivät olleet yhtä ärsyttäviä kuin Judith itse). Hänen miehensä Martin on kirjallisuustieteen professori, vähän höppänen oloinen mies (selvästikin vaimonsa tossun alla) sekä lapset Rickard ja Meredith. Kaiken kaikkiaan kyseessä on keskiluokkainen onnellinen perhe, joista kenelläkään ei sen suurempia ongelmia ole, vaan päinvastoin kaikki on niin ihanaa ja auvoista että ihan oksettaa. Illalliskutsuja illalliskutsujen perään seurapiireissä pyörien älykkäitä keskustellen älykkäiden ihmisten seurassa. Silloin kun asiat ovat liian hyvin, täytyy tehdä kärpäsestä härkänen ja alkaa suurennella asioita valtaviin mittasuhteisiin tyhjästä jauhaen ja kauhistellen.
Sanotaan nyt niin, että kyllä minä tästä kirjasta pidin, vaikkei siltä ehkä vaikuttaisi. Pidin erityisesti siitä kuinka Shields hallitsi tyhjänjauhamisen taidon tehden juonesta omalla arkisella tavallaan mielenkiintoisen pitäen lukuintoa jatkuvasti yllä. Ja olihan kirjassa tietysti jonkinlainen juonikin, oikea petossarja, vaikka sekin jäi melko vaisuksi loppuratkaisua myöten. Mutta muuten sanoisin kirjan sisältäneen ihailtavan tarkkanäköisiä ja fiksuja huomautuksia ihmisluonteen monimutkaisuudesta. Pikkuseikkoja on tarina siitä kuinka yksikin viattomalta vaikuttava virhelyönti voi saada aikaan ketjureaktion vielä vuosienkin kuluttua.
Judith Gill on kanadalainen perheenäiti, joka työkseen kirjoittaa elämäkertoja historiallisista henkilöistä. Työnsä luonteen vuoksi Judith on tottunut kaivelemaan asioita eikä täten voi sietää epätietoisuutta millään elämänsä osa-alueella vaan haluaa aina olla tietoinen kaikesta mitä hänen ympärillään tapahtuu. Salaisuuksia Judith ei voi sietää, joten nenänsä tämä nainen osaa taitavasti tunkea jokaisen asioihin tiedonjanonsa tyydyttääkseen. Kirjoittamisen ohella Judithin päivät koostuvat illalliskutsuilla käymisestä ja ystävien tapaamisesta, mutta yhtä suuri osa kirjasta menee myös menneiden muisteluun ja kaikenlaiseen jossitteluun ja spekulointiin.
Mielenkiintoista antia kirjassa ovat Judithin perheenjäsenet (jotka muuten eivät olleet yhtä ärsyttäviä kuin Judith itse). Hänen miehensä Martin on kirjallisuustieteen professori, vähän höppänen oloinen mies (selvästikin vaimonsa tossun alla) sekä lapset Rickard ja Meredith. Kaiken kaikkiaan kyseessä on keskiluokkainen onnellinen perhe, joista kenelläkään ei sen suurempia ongelmia ole, vaan päinvastoin kaikki on niin ihanaa ja auvoista että ihan oksettaa. Illalliskutsuja illalliskutsujen perään seurapiireissä pyörien älykkäitä keskustellen älykkäiden ihmisten seurassa. Silloin kun asiat ovat liian hyvin, täytyy tehdä kärpäsestä härkänen ja alkaa suurennella asioita valtaviin mittasuhteisiin tyhjästä jauhaen ja kauhistellen.
Sanotaan nyt niin, että kyllä minä tästä kirjasta pidin, vaikkei siltä ehkä vaikuttaisi. Pidin erityisesti siitä kuinka Shields hallitsi tyhjänjauhamisen taidon tehden juonesta omalla arkisella tavallaan mielenkiintoisen pitäen lukuintoa jatkuvasti yllä. Ja olihan kirjassa tietysti jonkinlainen juonikin, oikea petossarja, vaikka sekin jäi melko vaisuksi loppuratkaisua myöten. Mutta muuten sanoisin kirjan sisältäneen ihailtavan tarkkanäköisiä ja fiksuja huomautuksia ihmisluonteen monimutkaisuudesta. Pikkuseikkoja on tarina siitä kuinka yksikin viattomalta vaikuttava virhelyönti voi saada aikaan ketjureaktion vielä vuosienkin kuluttua.
Sivut: 235
Otava, 2011
Suomentaja: Hanna Tarkka
Alkuteos: Small Ceremonies, 1976
★ ★ ★
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti