27.5.2015

Grégoire Delacourt: Katseenvangitsijat


Arthur Dreyfuss piti isoista rinnoista.
Hän oli miettinyt, että jos hän olisi ollut tyttö, olisivatko hänen rintansa olleet isot vai pienet, sillä hänen äidillään ne olivat keveät ja isoäidillään raskaat, ainakin tukahduttavista syleilyistä jääneissä muistoissa. Hänen mielestään uhkea povi pakotti kaarevaselkäisempään ja naisellisempaan käyntiin, ja juuri herkässä tasapainossa olevien vartaloiden viehkeys kiehtoi häntä, joskus vavahduttikin.

Katseenvangitsijat alkaa juuri näillä ylläolevilla sanoilla ja sama linja jatkuu läpi kirjan. Puhetta rinnoista, ulkonäöstä ja kaikesta pinnallisesta kiiltokuvamaisesta menestyksestä ja sen mukaan tuomasta vähemmän kadehdittavasta sisimpään kätketystä onnettomuudesta ja surusta. Kirjan nimi Katseenvangitsijat viittaa tasan tarkkaan mihinkäs muuhun kuin naisen rintavarustukseen. Se siitä hienommasta merkityksestä, rinnathan ne tässä pääosassa ovat.

Kirja kertoo parikymppisestä Arthurista, ranskalaisesta täysin tavallisesta duunarista, autonkorjaajasta, jonka normaali ilta television äärellä keskeytyy ovikellon soittoon. Arthurin yllätykseksi ovella seisoo Scarlett Johansson, maailmankuulu näyttelijätär, jonka rinnat on rankattu Hollywoodin parhaimmiksi ja joka miehen unelmiksi. Arthur ei voi uskoa silmiään, mutta totta se kuitenkin on, että koko maailman tuntema ja ihailema kauneuden perikuva seisoo nyt tämän tavallisen automekaanikon oven takana oi niin ihanat rinnat neulepuseron sisälle kätkettyinä kuin jumalan lahjana Arthurille tarjottuna.

Scarlettin majoittuessa päähenkilömme Arthurin luokse nainen alkaa paljastaa asioita lapsuudestaan ja omasta pahasta olostaan. Ei ole helppoa olla kaunis, todetaan monen monta kertaa kirjan sivuilla. Niinpä Arthur pyrkii olemaan erilainen kuin muut miehet, joita kiinnostaa vain naisen ulkonäkö ja erityisesti rinnat. Ei, Arthur ei tietenkään ole sellainen mies, vaan hän on mies, joka haluaa ensin tutustua sisimpään, koska ulkokuorihan on toisarvoista, hän vakuuttaa. Kuitenkin himot ovat kovat ja aika rajallinen. Arthur pelkää Scarletin menetystä, koska vihdoinkin mies on löytänyt elämälleen tarkoituksen ja suuren rakkauden.

Millaista on elämä myöhemmin Scarlett Johanssonin kanssa? Ensin sitä on vain tämän uusi poikaystävä ja kaiken lisäksi täysin tuntematon. Paparazzi seuraa perässä Étretatin tai Touquetin rannalle saakka, kameran kauko-objektiivi löytää syntymämerkin poikaystävän vasemmasta reidestä lannelihaksen kohdalta, kymmenen senttiä pakaran alapuolelta, ja kun kuva on julkaistu, Point de Vue -juorulehti päivittelee aatelista merkkiä, Voici epäilemäänsä mehevää fritsua ja Oops ihosyöpää. Valheet alkavat.

Katseenvangitsijat on kirja, joka on samaan aikaan äärimmäisen outo että naurettava. Molempia yhtä paljon ja samanveroisesti, enkä oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Järkevästi ei ainakaan, koska pelkästään juoni on sen verran absurdi, että se tuntuu leijuvan jossain niin kummallisissa sfääreissä ettei sitä voi verrata tähän todellisuuteen.

Grégoire Delacourtin teksti on täynnä kummallisia sivuhuomautuksia ja käännekohtia, joita tunnutaan pidettävän niin itsestäänselvyyksinä ettei niitä edes vaivauduta selittelemään sen enempää. Vai miltä esimerkiksi kuulostaa sellainen, että koira syö parivuotiaan lapsen tuosta noin vain tai että Arthurin äiti taas syö oman kyynärvartensa? Aivan. Nämä faktat siis todetaan sivuhuomautuksina ihan kuin sellaista tapahtuisi harva se päivä.

Mielleyhtymät ranskalaiseen Amélie-nimiseen elokuvaan olivat tiiviisti läsnä koko kirjan lukemisen ajan. Amélie kuuluu lempielokuviini ja tässä Delacourtin romaanissa on hyvin pitkälti samanlaiset ja yhtä eriskummalliset ajatuskuviot koko ajan päällä. Melkein jo kuulin korvissani loputtoman ranskankielisen puheensorinan.

Kirjailija on myös minulle nimenä tuttu toisesta teokseen Onnen koukkuja, jota en ole vielä lukenut, mutta jonka pistin saman tien varaukseen tämän romaanin luettuani. Se on kerännyt paljon kehuja ja on kuulemma parempi kuin tämä tällä erää lukemani teos, mutta saa sitten nähdä mitä mieltä olen. Katseenvangitsijat oli kuitenkin mielenkiintoinen lukuelämys, vaikka en voisikaan kuvitella antavani sille enempää kuin kaksi ja puoli tähteä.

Sivut: 238
Wsoy, 2014
Suomentaja: Leena Leinonen
Alkuteos: La première chose qu'on regarde, 2013

★ ★ ½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti