Tämän kirjan luin hyvin pitkälti liikkeellä ollessani: bussissa, tauoilla ja virastoissa vuoroani odotellessa. Kerran tai pari taisin kirjan kannet kotisohvalla avata, mutta muuten romaani sitten kulkikin kaikkialla laukussa mukana. Nopea- ja helppolukuinen se onneksi oli, joten tarinaan oli joka kerta helppo palata jatkuvista lukukatkoksista huolimatta.
Tarina alkaa, kun 11-vuotias hongkongilainen Kimberly muuttaa äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa. Yhdysvalloissa asuva Paula-täti on järjestänyt heille asunnon ja Kimberlyn äidille työpaikan tehtaassa, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Kuitenkin vasta paikan päällä karmaiseva totuus paljastuu, kun mikään ei olekaan sellaista kuin he etukäteen kuvittelivat. Heidän asuntonsa, jos sitä siksi voi edes kutsua, on pikemminkin hajoamispisteessä oleva torakoiden ja hyönteisten valtaama mörskä kuin edes siedettävä ihmisasutukseen kelpavaa majapaikka. Kimberlyn äidin työ tehtaassa puolestaan paljastuu lähes ympärivuorokautiseksi orjatyöksi minimalistisella palkalla, joten erittäin köyhät ja kurjat ajat ovat edessäpäin.
Onneksi Kimberlyn valttikorttina on älykkyys. Hän päättää oppia uuden kielen, menestyä
koulussa ja luoda heille paremman tulevaisuuden. Stipendien turvin väylä tuntuu jopa mahdolliselta, vaikka koulumaailmaan sopeutuminen muiden oppilaiden joukkoon osoittautuukin vaikeammaksi kuin Kimberly osasi etukäteen ajatella. Siinä missä romaani
kertoo maahanmuuttajien arjesta ja köyhyydestä, se on myös Kimberlyn
kasvutarina lapsuudesta aikuisuuteen omaa identiteettiään etsien.
Minä olen lahjakas luonnostani. En tanssimisessa, hauskuuttamissa tai muussa yhtä mukavassa. Olen aina ollut lahjakas oppimaan. Mitä ikinä koulussa opetettiin, minä opin sen nopeasti ja vaivaa näkemättä, ikään kuin koulu olisi ollut jättimäinen koneisto ja minä siihen täydellisesti istuva ratas. Siitä huolimatta opiskeleminen ei ollut aina helppoa. Kun muutin äidin kanssa Yhdysvaltoihin, osasin vain muutaman sanan englantia ja jouduin raatamaan ankarasti.
Jean Kwokin esikoisromaani Käännöksiä kuvaa maahanmuuttajien rankkaa elämää vieraassa maassa, jossa jokainen päivä on taistelua ja puurtamista lähes mahdottomalta tuntuvaa tehtävää vastaan. Oikeastaan kirjaa voisi kuvailla selviytymistarinaksi ja samalla myös omaelämäkerraksi, koska osittain se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin.
Kimberlyn järkyttävä tarina tempaisi niin täysin mukaansa että joka kerta keskeyttäminen tuntui lähes mahdottomalta. Pidin kirjasta erittäin paljon ja voisin jopa nostaa sen yhdeksi parhaimmaksi lukemakseni kirjaksi pitkiin aikoihin. Kimberly oli kaikin tavoin ihailtavan vahva nuori nainen, jonka päämäärätietoisuus paremman elämän saavuttamiksi kaiken sen kurjuuden keskellä oli lukukokemuksena kerrassaan inspiroivaa. Luen mielelläni tällaisia tarinoita, joissa päähenkilö nousee slummeista menestykseen lopulta löytäen oman paikkansa kaikista vaikeuksista huolimatta.
Sivut: 279
Bazar, 2011
Suomentaja: Ulla Lempinen
Alkuteos: Girl in Translation, 2010
★ ★ ★ ★ ½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti